En ole edelleenkään tehnyt käsilläni yhtään mitään, ehkä lukuunottamatta kaikenlaisen syötäväksi kelpaavan suuhun mättämistä. Osittain tilanne on ollut se, etten ole kyennyt, osittain taas se että olin tuossa välillä kuukauden verran sairaalassa, mutta suurinpana tekijänä on ollut yksinkertaisesti laiskuus. No, olen minä sentään saanut vähän posliinia maalatuksi, mutta niitäkään en ole kuvannut.

Nyt minut sitten pysäytti veljeni yllättävä poismeno vain vähän yli viiskymppisenä eli siis iässä mikä on miehille se vaarallisin ja nyt valmistaudun henkisesti hautajaisiin ja vähän se teettää fyysistäkin valmistautumista kaikkine vaatteiden "valitsemisineen", kampaaja-ajan etsimisineen ym. ym. Mietin kauheasti sitä olenko valmis julkaisemaan näin henkilökohtaisen asian, mutta ainakin nyt sen teen, mutta sitä ei tiedä missä vaiheessa mahdollisesti poistan.