Skanneri ei todellakaan ole suostunut kanssani yhteistyöhön enkä millään muotoa ole ehtinyt kalokuvaamaan korttejani, mutta siihen täytyy huomenissa repiä jostain aikaa, että eivät jää kuvaamatta ennen kuin lähtevät maailmalle, sillä jos en kuvaa niitä ennen sunnuntaista Helsinkiin lähtöä niin seuraavan kerran varmaan huomaan tilanteen siinä vaiheessa kun kortit on kirjoitettuina kuorissaan tai pahempaa jo postitettuina. Uusia kertteja en nyt sitten ole tehnyt monestakin eri syystä ja vielä useammista yhteensattumista, mutta sitten taas kun ehdin takaisin kotiin tai viimeistään joulun jälkeen.

Tänään sain tehtyä kotitonttuni valmiiksi; niillä on puinen vartalo jonka ympärille on kääritty harmaata villaa ja kaulan ympärillä punainen kaulaliina, pitkä harmaa lakki päässä ja lakin alta pitkottaa nenä. Nuo tontut on minukokoisia, mutta kunhan mies ehtii tulevalla viikolla sorvata mulle isot tonttuvartalot niin teen ne sitten reissun jälkeen valmiiksi.

Omat asiat jäi kyllä totaalisesti retuperälle kun hoitelin loukkaantuneen asioita tähän aamuun saakka, jolloin saattelin hänet seitsemältä ravinnotta sairaalaan osastolle olkapääleikkausta varten. Ei toki minun kaikki aikani mennyt siihen, mutta jostain syystä kaikki energiani kuitenkin. Ja se mikä kulutti noita voimavaroja oli kiukku siitä, että yksinasuva ihminen laitetaan kotiin (jo tiistaina, kaatumispäivänä) odottamaan kiireistä leikkausta olkapään ollessa palasina ilman tietoa siitä koska leikataan ja muutaman puhelun jälkeen (kahtena eri päivänä enkä tiedä menikö väsytystaktiikan puolelle jo) sain sitten selvitettyä,että se päivä on tänään, perjantaina. Nyt kaikki on jo onnellisesti ohi ja toipuminen voi alkaa. Itseltäni on molemmat olkapäät leikattu ja olen ehkä liiankin hyvin osannut eläytyä kipuihin ja muihin asioihin joita ei itse ole pystynyt tekemään, joten ehkä se vei viimeiset voimat. No, ehtiihän noita valituksia kelalle yms kirjoitella myöhemminkin vaikka olin varautunut, että paperit on viimeistään tänään perjantaina sisällä. Äh, olkoon!